Näkökulma pyörimiseen
Spinnauksen uudenvuodenlupaus 2004
Tampere 21.12.2004 IM
Olen monta kertaa ollut katsomassa tanssikilpailuja ja havainnut itseni lisäksi muunkin yleisön huokaisevan ääneen ihastuksesta kun tanssija tekee vaivattomasti useamman pyörähdyksen eli tanssislangilla 'spinin' peräperää ja päättää suorituksen hallittuun tasapainoon.

Mikä onkaan tuo kadehdittava salaisuus vai onko kyse vain julmetusta määrästä treeniä, kyyneleitä ja hikeä jotta tuollaiseen suoritukseen kykenee?

Lupaus

Pikaiset pyörimiskokeet treenisalilla viime vuoden lopulla osoittivat, että ainakaan tällä kropalla ei tuota salaisuutta tai taitoa ollut hallussa. Yksi spini meni aina silloin tällöin, mutta kaksi ei juurikaan ja kolmesta ei voinut uneksiakkaan.

Tuloksena oli enemmän tai vähemmän huojahtelevia spinejä päätyen mitä mielikuvituksellisimpiin poseerausasentoihin. Hauskaa sekin - ainakin paikalla olevien mielestä. Mielessä paloi kuitenkin liekki saada tehtyä edes kaksi spiniä hallitusti peräjälkeen. Siltä horjumalta asetin itselleni  uudenvuodenlupaukseksi vuodelle 2004 opetella pyörimään.

Innostuksesta unholaan

Kuten yleensä uutta asiaa opetellessa alkuun vallitsee julmettu innostus.

Alkuvuodesta kävin jopa muutaman kerran salilla pelkästään pyörimistä harjoittelemassa ja muidenkin treenien alussa kokeilin spinien tekoa eri tekniikoilla. Milloin ylhäällä, milloin alhaalla, pyörimisakseli mahdollisimman suorassa ja käsien korkeutta, asentoa, suuntaa ja vauhdinottoa varioiden.

Tuloksena oli spinien tason lievä parannus, mutta mistään häkellyttävästä muutoksesta ei voinut puhua. Yksittäisiä onnistumisen hetkiä onneksi silloin tällöin sattui ja paras ehkä Turun lindyleirillä Kevinin ja Carlan valmennuksessa, jossa tein elämäni parhaan tuplaspinin ja vieläpä siten että Carla sen sattui juuri bongaamaan; "Excellent!".

Ah sitä onnen autuutta jonka yhdestä todella onnistuneesta tuplaspinistä voi saada. Sen jälkeen ei haitannut vaikka loput spinit menivätkin taas enemmän tai vähemmän penkin alle. Hyvä  kokemus jää mieleen ja sen muistaa pitkään.

Leirin jälkeen, kesällä ja syksyllä spinien treenaus jäi vähemmälle muiden harrastusten ja tanssiin jäävän vähäisen treeniajan keskittyessä enimmäkseen valmennustuntien suunnitteluun.

Sitten ihan tässä viime viikkoina olen yllättänyt itseni useampaan otteeseen tekemällä omaan tasooni nähden varsin

 mainioita spinejä ilman että kiinnittäisin tekniikkaan juurikaan  huomiota. Mistä siis tämä yllättävä parannus?

Ainoa muutos kesään on ollut oman ryhdin parantuminen. Fysioterapeuttiystäväni opastuksella aloitin ryhdinparannustreenin, jonka ansiosta aiemmin varsin edessä olleet hartiat ja olkapäät sekä pää ovat jo muutaman viikon harjoittelulla siirtyneet huomattavasti  taaemmas kohti normaalimpaa asentoa.

Perusfysiikkaa

Ilmeisesti siis itse asiassa varsin raskaat pää ja hartiat käsivarsineen sijaitessaan kaukana selkärangasta aiheuttavat pyörimiseen arvaamattoman suuren tasapainoa horjuttavan haitan.

Ajattelemalla lasten leluhyrrää päästään samantapaisiin ajatuksiin fysiikan vaikutuksista. Jotta hyrrä pyörii hyvin sen painopisteenjakauman tulee olla lähellä pyörimisakselia ja etenkin mitä ylempänä painopisteessä on poikkeamaa, sitä herkemmin hyrrä kaatuu tai alkaa horjahdella.

Jos siis haluaa parantaa pyörimistaitoaan, niin tekniikan lisäksi erityisesti ryhtiin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä fysiikan lakeja vastaan on vaikea tapella hyvälläkään tekniikalla. ©