|
Mittasuhteet oikein |
||||
| Tampere 27.12.2004 IM | ||||
| "Reidet ovat suhteessa aivan liian
lyhyet, katso nyt tarkkaan kauempaa ja yritä saada mittasuhteet oikein!"
Tällaisen aloittelevan patsastelijan ura on hieman vaikea kun savi ei heti taivukkaan toivotulla tavalla elävän mallin mittasuhteisiin.
Tuotosta joutuu tarkastelemaan useasta kulmasta läheltä, kaukaa ja ylhäältä kunnekka lopputulos alkaa vähitellen muistuttaa alkuperäistä kohdetta. Tavoitteena kurssilla on siis saada patsas muistuttamaan mahdollisimman paljon mallia.
|
Jää kuitenkin helposti pohtimaan mikä on
taidetta? Kurssin kuvaukseen ei sisälly edes sanaa taide, mutta
patsaathan noin ylipäänsä mielletään taide-esineiksi.
Jos siis pyritään kopioimaan elävä malli pienoiskokoon, niin enemmänhän kyseessä on dokumentti mallista kuin pyrkimys taide-esineeseen. Milloin patsaasta siis tulee taidetta tai mikä tekee siitä taidetta? Vai onko se edes välttämättä taidetta? Asia herätti mielenkiintoisen keskustelun kurssilaisten keskuudessa työväenopiston kahvilassa ja asiaa pohdittiin useammalta kannalta, mutta yksimielisyyteen ei päädytty. Itse kallistuin sille kannalle, että taide sinällään ei ole patsaassa vaan se syntyy kokemuksena katsojan sisällä. Katsojahan ei edes yleensä tiedä onko patsaalle mallia edes ollut, |
joten hänen kannaltaan se ei
ainakaan ole dokumentti, vaan esine joka toivon mukaan herättää
jotain liikettä mielessä.
Jostain syystä toiset esineet kuitenkin herättävät sen ihastuksen tai miksei muunkin tunteen katsojassa herkemmin kuin toiset. Jotain erityistä siihen siis tallettuu tekijänsä välityksellä. Mutta mitä se on ja onko se aina samaa, siinä riittääkin pohdittavaa. Jos patsaat unohdetaan, niin itseeni suurimman taide-elämyksen on synnyttänyt aikoinaan Joensuun taidemuseossa esillä ollut Virginie-niminen (tai Pariisitar) Albert Edelfeltin maalaus, jossa nuoren naisen sielu suorastaan ryöpsähtää kankaalta suoraan katsojan ytimiin. Vaikuttava kokemus. ©
|
||
