Muotkatunturit 1991
Ruskavaelluksella

Tampere 22.1.2005 IM
Alkusanat

Vaelluskärpäsen purtua pitää Lappiin päästä vähintään kerran vuodessa lapinhulluutta hoitamaan. Syksyllä 1991 ei sopivaa porukkaa ollut omasta takaa mielessä, joten ilmoittauduin Suomen ladun järjestämälle Ruskavaellukselle. Porukkaa oli totuttuun tapaan kymmenkunta henkeä ja vaelluksella olisi tarkoitus yöpyä telttamajoituksessa. Tupiahan tuolla Muotkatuntureiden alueella ei juuri näin isolle lössille olisi ollutkaan ja toisaalta teltan kanssa pääsee reitit valitsemaan vapaammin.

Siviilitavarat jätettiin majoitukseen Muotkanruoktuun ja majatalon isäntäväki kyyditsi pikkuautolla porukan lähtöpaikkaan, eli Kielajoelle. Siitä vaan sitten puseikkoiseen metsään ja koska kello kävi jo alkuiltaa, oli tarkoitus vain päästä sivistyksen parista hieman etäämmäs ja katsoa jokin sopiva teltanpaikka. Syksy oli jos saapunut  ja maaruska oli värjännyt variksenmarjat sun muut iloisiin väreihin.

Oppaat olivat jakaneet porukan etukäteen kolmen hengen telttaryhmiin ja kun sopiva paikka Alimmaisen Honkavuoman ääreltä löytyi, niin siitä vaan telttoja pystyttelemään ja iltaruokaa valmistamaan. Eka yö koitti ja kuinkas ollakkaan pääsin hytisemään puolen yön ajaksi omassa Tena Forest 40 M -makuupussissani vaikka pakkasrajaksi oli luvattu jotain -15 C. Hemmetti soikoon, jos kylmyys yllättäisi joka yö, ei  reissusta kyllä tulisi kovinkaan mukavaa - lepo kun on vaelluksella varsin oleellinen asia. No onneksi oli sentään muiden kuorsausta kuunneltavissa, joten aika ei kääntyillessä käynyt pitkäksi. Aamulla maa oli osittain kuurassa ja lehdissäkin kauniit vaaleat kehykset, joten hieman pakkasen puolella oltiin käyty, mutta tuskinpa -5 astetta enempää.

Pistin mielessäni tuon osittain teltan sijainnin piikkiin -  joen törmän päällä kauniilla paikalla - mutta toisaalta kylmän usvan vaikutuspiirissä. No seuraavan kerran viisaampana teltta vähän kauemmas vedestä ja jos kylmyys jatkuu, niin ainahan voi pyrkiä keskimmäiselle paikalle teltassa jos muilla ei makuupussien kanssa ole ongelmia.

maaretsa_aamukuura.jpg (124359 bytes)
Ensimmäisen yön palelun jäljiltä koivun lehdet olivat saaneet kauniit valkoiset kehykset. Teltta oli tullut laitettu turhan lähelle joen uomaa, josta kostea kylmyys pääsi yllättämään

.maaretsa_joen_yli.jpg (160334 bytes)
Tällä reissulla oli jonkin verran puron ja joenkin ylityksiä. Kumman liukkaiksi pohjakivet menevät, joten kahluusauva oli paikallaan ja hyödyksi. Muutoin olisikin kohta tarvittu ylimääräistä vaatteidenkuivattelutaukoa. Itselläni oli Meindl'in vaelluskengät, joissa oli nilkaan asti ulottuvat varret ja sisällä gore-tex vuori. Joenylityksissä jouduin yleensä riisumaan kengät pois ja kulkemaan sukkasillani. Kyllä kumisaapas on aina kumisaapas Suomen oloissa. Tuntureilla kuljettaessa vaelluskenkä on omiaan, mutta vähänkin enemmän suomaastoissa tai kosteammissa olosuhteissa on kyllä varsin pulassa vaelluskengillä. Myönnettäköön, että vaelluskengät toki tarjoavat erinomaisen tuen nilkalle kivikossa.

 

Vaelluksen aikana keli oli varsin suosiollinen. Muistan vain yhden päivän  jolloin sadevarusteet piti kaivaa esiin osaksi päivää. Muutoin aurinko vähintäänkin pilkisteli pilvien raoista.

Sieniä näkyi aina siellä täällä ja yhtenä päivänä pussiruokiin kyllästyneenä varasinkin sitten muovikassin roikkumaan rinkan viilllekkeiden eturenksuun ja keräsin vastaantulevat tatit. Puoli pussillista oli sitten illalla saaliina ja nuotiolla oli sitten mukava paistella pilkottuja tatteja voissa. Punikkitatit kaipasivat pitempää kypsyttelyä ja lopputuloksena oli mukavan rapeita, suolalla maustettuja mustahkoja tatti-chipsejä. Ei varsinaiseksi päivälliseksi, mutta siinä iltaa nuotiolla istuskellessa maistuivat muillekin - tai ainakin niille jotka rohkenivat uskoa sienentunnistuskykyihini ja ruoanlaittotaitoon.

Reissun puolivälissä käytiin poikkeamassa Rajavartioston tuvalla Kiellajoen varressa. Varsin kauniilla paikalla ja Kiellajoen maisemat olivat muutoinkin kerrassaan upeita. Joki oli uurtanut uusia uomia mutkitellen kauniisti edestakaisin sivusuunnassa. Sieltäpä joen varresta löydettiin myös idyllisen kaunis telttapaikka. Pienijakoista hiekkaa ja oikein sopivat auringonottomahdollisuudet - ainakin kesähelteitä ajatellen. Veden läheisyydestä  huolimatta ei yöstä tällä kertaa muodostunut kylmän kalseaa, vaikka täälläkin usvaa viileä yö nostikin joesta.

Porukalla vaeltaessa ovat kyllä iltanuotiolla istuskelut erityisen mukavaa puuhaa. Sopivasti kun joukkoon sattuu maahisasiantuntijoita, haltiatutkijoita ja muita jutunkertojia tai alueen ja Lapin historiaa tuntevia tai filosofisia pohdiskeluja harrastavia, niin eipä siinä kyllä aika käy pitkäksi. Maahistarinat ja muut jutut eivät kyllä etelän kaupungeissa kerrottuina ole mitään, mutta kun ne siellä paikan päällä kerrotaan nuotion muodostaessa taikapiirin tummaan yöhön ja varoitukset ladellaan, niin oma mielikuvitus tuo siihen vielä oman lisänsä. Tällä reissulla maahiset onneksi antoivat meidän olla rauhassa, eli ilmeisesti emme telttaamme sattuneet heidän poluilleen pystyttämään.

Yhtenä iltana toinen oppaistamme kaivoi myös huuliharpun rinkastaan ja päästiin vähän lauleskelemaan säestyksen kera. Mukavaa sekin siinä samalla kun lettuja paistellaan ja suloinen paistuvan rasvan ja lettutaikinan tuoksu kutkuttaa nenässä. Mikähän siinä muuten on, että aina kun on nuotion ääressä, niin tuntuu, että se savu tulee just omalle naamalle - no se taitaa olla ikuinen arvoitus ja luonnonvakio.

 

 

maaretsa_sopuliperspektiivi.jpg (122553 bytes)
Sopuliperspektiivi. Taukokuvaa tunturille noustessa. Siinä  on tilaa ajatuksien vapaasti liidellä - kuka mitäkin.

maaretsa_hattu.jpg (218081 bytes)
Maaruska näkyy ja jostain on löytynyt sulka - tai niin no - untuva hatun koristeeksi. Huopahattu onkin varsin mainio kapistus. Suojaa ja lämmittää vesisateellakin melko mukavasti tai ainakin ohjaa vesilorot pois niskasta. Ja auringolla taas varjostaa silmiä.

Reissun loppupuolella satuimme kulkemaan vanhan poronerotusalueen kautta kohti Kaamasmukkaa ja sovittua hakupaikkaa. Käytöstä poistettu poronerotusalue oli varsin mielenkiintoinen kohde ihmeteltäväksi - varmaan ollut jo pari vuosikymmentä rapistumissa ilman käyttöä. Pari huonokuntoista ja ränsistynyttä rakennusta. Vanhoja astioiden sirpaleita, vanhoja kauniisti muotoiltuja pulloja iso kasa pihalla (itse asiassa suurin pulloröykkiö mitä olen koskaan missään nähnyt), rautaromua jne. Mielenkiintoista ajatella miltä paikka on aikoinaan näyttänyt vaikkapa poroerotuksen ollessa käynnissä - siellä on varmaan myös todella moni poro kohdannut kohtalonsa pään. Ja nyt  kaikki niin autiota.

Loppumatka menikin sitten mielitekoa miettiessä. Yleensä nimittäin jokaisen reissun loppuun - kun hieman vajaa viikko on syöty kevytmuonaa, näkkileipää, blå bandeja, keittoja jne - tulee mieliteko. Tällä kertaa se oli mustikkapiirakka kermavaahdolla - sellaisen ajatuksen voimalla jaksaa paahtaa vaikka miten pitkälle ja vaikka minkälaisessa kelissä. Mieliteko ei tosin perillä toteutunut, mutta muutoin kyllä löytyi poronkäristystä ja muuta mukavaa syötävää kun iltaa vietettiin ennen seuraavan päivän bussimatkaa kohti Rovaniemeä ja sieltä junalla takaisin Etelä-Suomeen. ©

maaretsa_raiskale.jpg (192710 bytes)
Letunpaisto käynnissä vielä valoisan aikaan. Pimeä toisaalta saapuu syksyllä varsin nopeasti, joten teltanpystytykseen ja sopivan leiripaikan katsomiseen on syytä ryhtyä jo hyvissä ajoin, jotta ehtii kerätä myös sopivaa maapuuta ja oksia nuotion aineksiksi. Pimeällä kaikki on kertaluokkaa hankalampaa.

---

Reitti vanhojen lyijykynämerkintöjen perusteella Muotkatuntureiden 1:100 000 kartasta:

Kielajoki - Toanganoaivi - Pealdoaivin länsipuoli - Soarvekielas - Wuomajoki - Tsappoaivi - Kielajoki/Rajavartioston tupa - ???(Keätkepassi?) - Muoidumroavvi - Porokämppä - Kaamasmukka