Muotkatunturit 1991
|
||
| Tampere 22.1.2005 IM | ||
| Alkusanat
Vaelluskärpäsen purtua pitää Lappiin päästä vähintään kerran vuodessa lapinhulluutta hoitamaan. Syksyllä 1991 ei sopivaa porukkaa ollut omasta takaa mielessä, joten ilmoittauduin Suomen ladun järjestämälle Ruskavaellukselle. Porukkaa oli totuttuun tapaan kymmenkunta henkeä ja vaelluksella olisi tarkoitus yöpyä telttamajoituksessa. Tupiahan tuolla Muotkatuntureiden alueella ei juuri näin isolle lössille olisi ollutkaan ja toisaalta teltan kanssa pääsee reitit valitsemaan vapaammin. Siviilitavarat jätettiin majoitukseen Muotkanruoktuun ja majatalon isäntäväki kyyditsi pikkuautolla porukan lähtöpaikkaan, eli Kielajoelle. Siitä vaan sitten puseikkoiseen metsään ja koska kello kävi jo alkuiltaa, oli tarkoitus vain päästä sivistyksen parista hieman etäämmäs ja katsoa jokin sopiva teltanpaikka. Syksy oli jos saapunut ja maaruska oli värjännyt variksenmarjat sun muut iloisiin väreihin. Oppaat olivat jakaneet porukan etukäteen kolmen hengen telttaryhmiin ja kun sopiva paikka Alimmaisen Honkavuoman ääreltä löytyi, niin siitä vaan telttoja pystyttelemään ja iltaruokaa valmistamaan. Eka yö koitti ja kuinkas ollakkaan pääsin hytisemään puolen yön ajaksi omassa Tena Forest 40 M -makuupussissani vaikka pakkasrajaksi oli luvattu jotain -15 C. Hemmetti soikoon, jos kylmyys yllättäisi joka yö, ei reissusta kyllä tulisi kovinkaan mukavaa - lepo kun on vaelluksella varsin oleellinen asia. No onneksi oli sentään muiden kuorsausta kuunneltavissa, joten aika ei kääntyillessä käynyt pitkäksi. Aamulla maa oli osittain kuurassa ja lehdissäkin kauniit vaaleat kehykset, joten hieman pakkasen puolella oltiin käyty, mutta tuskinpa -5 astetta enempää. Pistin mielessäni tuon osittain teltan sijainnin piikkiin - joen törmän päällä kauniilla paikalla - mutta toisaalta kylmän usvan vaikutuspiirissä. No seuraavan kerran viisaampana teltta vähän kauemmas vedestä ja jos kylmyys jatkuu, niin ainahan voi pyrkiä keskimmäiselle paikalle teltassa jos muilla ei makuupussien kanssa ole ongelmia. |
![]() Ensimmäisen yön palelun jäljiltä koivun lehdet olivat saaneet kauniit valkoiset kehykset. Teltta oli tullut laitettu turhan lähelle joen uomaa, josta kostea kylmyys pääsi yllättämään .
|
|
| Vaelluksen aikana keli oli varsin suosiollinen.
Muistan vain yhden päivän jolloin sadevarusteet piti kaivaa esiin
osaksi päivää. Muutoin aurinko vähintäänkin pilkisteli pilvien
raoista.
Sieniä näkyi aina siellä täällä ja yhtenä päivänä pussiruokiin kyllästyneenä varasinkin sitten muovikassin roikkumaan rinkan viilllekkeiden eturenksuun ja keräsin vastaantulevat tatit. Puoli pussillista oli sitten illalla saaliina ja nuotiolla oli sitten mukava paistella pilkottuja tatteja voissa. Punikkitatit kaipasivat pitempää kypsyttelyä ja lopputuloksena oli mukavan rapeita, suolalla maustettuja mustahkoja tatti-chipsejä. Ei varsinaiseksi päivälliseksi, mutta siinä iltaa nuotiolla istuskellessa maistuivat muillekin - tai ainakin niille jotka rohkenivat uskoa sienentunnistuskykyihini ja ruoanlaittotaitoon. Reissun puolivälissä käytiin poikkeamassa Rajavartioston tuvalla Kiellajoen varressa. Varsin kauniilla paikalla ja Kiellajoen maisemat olivat muutoinkin kerrassaan upeita. Joki oli uurtanut uusia uomia mutkitellen kauniisti edestakaisin sivusuunnassa. Sieltäpä joen varresta löydettiin myös idyllisen kaunis telttapaikka. Pienijakoista hiekkaa ja oikein sopivat auringonottomahdollisuudet - ainakin kesähelteitä ajatellen. Veden läheisyydestä huolimatta ei yöstä tällä kertaa muodostunut kylmän kalseaa, vaikka täälläkin usvaa viileä yö nostikin joesta. Porukalla vaeltaessa ovat kyllä iltanuotiolla istuskelut erityisen mukavaa puuhaa. Sopivasti kun joukkoon sattuu maahisasiantuntijoita, haltiatutkijoita ja muita jutunkertojia tai alueen ja Lapin historiaa tuntevia tai filosofisia pohdiskeluja harrastavia, niin eipä siinä kyllä aika käy pitkäksi. Maahistarinat ja muut jutut eivät kyllä etelän kaupungeissa kerrottuina ole mitään, mutta kun ne siellä paikan päällä kerrotaan nuotion muodostaessa taikapiirin tummaan yöhön ja varoitukset ladellaan, niin oma mielikuvitus tuo siihen vielä oman lisänsä. Tällä reissulla maahiset onneksi antoivat meidän olla rauhassa, eli ilmeisesti emme telttaamme sattuneet heidän poluilleen pystyttämään. Yhtenä iltana toinen oppaistamme kaivoi myös huuliharpun rinkastaan ja päästiin vähän lauleskelemaan säestyksen kera. Mukavaa sekin siinä samalla kun lettuja paistellaan ja suloinen paistuvan rasvan ja lettutaikinan tuoksu kutkuttaa nenässä. Mikähän siinä muuten on, että aina kun on nuotion ääressä, niin tuntuu, että se savu tulee just omalle naamalle - no se taitaa olla ikuinen arvoitus ja luonnonvakio.
|
|
|
| Reissun loppupuolella satuimme kulkemaan vanhan
poronerotusalueen kautta kohti Kaamasmukkaa ja sovittua hakupaikkaa.
Käytöstä poistettu poronerotusalue oli varsin mielenkiintoinen kohde
ihmeteltäväksi - varmaan ollut jo pari vuosikymmentä rapistumissa ilman
käyttöä. Pari huonokuntoista ja ränsistynyttä rakennusta. Vanhoja
astioiden sirpaleita, vanhoja kauniisti muotoiltuja pulloja iso kasa
pihalla (itse asiassa suurin pulloröykkiö mitä olen koskaan missään
nähnyt), rautaromua jne. Mielenkiintoista ajatella miltä paikka on
aikoinaan näyttänyt vaikkapa poroerotuksen ollessa käynnissä - siellä
on varmaan myös todella moni poro kohdannut kohtalonsa pään. Ja nyt
kaikki niin autiota.
Loppumatka menikin sitten mielitekoa miettiessä. Yleensä nimittäin jokaisen reissun loppuun - kun hieman vajaa viikko on syöty kevytmuonaa, näkkileipää, blå bandeja, keittoja jne - tulee mieliteko. Tällä kertaa se oli mustikkapiirakka kermavaahdolla - sellaisen ajatuksen voimalla jaksaa paahtaa vaikka miten pitkälle ja vaikka minkälaisessa kelissä. Mieliteko ei tosin perillä toteutunut, mutta muutoin kyllä löytyi poronkäristystä ja muuta mukavaa syötävää kun iltaa vietettiin ennen seuraavan päivän bussimatkaa kohti Rovaniemeä ja sieltä junalla takaisin Etelä-Suomeen. © |
![]() Letunpaisto käynnissä vielä valoisan aikaan. Pimeä toisaalta saapuu syksyllä varsin nopeasti, joten teltanpystytykseen ja sopivan leiripaikan katsomiseen on syytä ryhtyä jo hyvissä ajoin, jotta ehtii kerätä myös sopivaa maapuuta ja oksia nuotion aineksiksi. Pimeällä kaikki on kertaluokkaa hankalampaa. --- Reitti vanhojen lyijykynämerkintöjen perusteella Muotkatuntureiden 1:100 000 kartasta: Kielajoki - Toanganoaivi - Pealdoaivin länsipuoli - Soarvekielas - Wuomajoki - Tsappoaivi - Kielajoki/Rajavartioston tupa - ???(Keätkepassi?) - Muoidumroavvi - Porokämppä - Kaamasmukka
|
|