"Kuusamo, mua kutsuu Kuusamo"
Kullanhuuhdontaa ja Karhunkierrosta
Tampere 20.12.2004 IM
Alkusanat

Vuosittaiseksi perinteeksi muodostunut  vaellusviikko sai jatkoa vuonna 1996 Kuusamon lähialueille suuntautuvasta vaelluksesta. Tarkoituksena oli kokeilla kullanhuuhdontaa aiemmasta parannetulla välineistöllä ja sen lisäksi nauttia vaelluksen merkeissä Karhunkierroksesta.

 
Sameita lähdön tunnelmia Tampereella Kullervonkadun 20:n parkkipaikalla. Vanha uskollinen Opel Kadett sai jäädä parkkiin ja matkaan lähdettiin Timon Mazda 323:lla
Pitkäsen Timo oli monivuotisena retkikaverina heti valmis moiseen rupeamaan ja lähtöpaikaksi sovittiin Tampere joka oli uusi kotikaupunkini. Timo ajeli ensin Helsingistä Tampereelle ja siitä pakattiin 323:nen täyteen ja matka jatkui kohti Kuusamoa. Reittivalinta ei ollut lyhin mahdollinen vaan silkasta mielenkiinnosta ajettiin rannikkoa pitkin Ouluun ja siitä sitten Kuusamon suuntaan. Tulipahan sekin puoli Suomea samalla maisemiltaan tutuksi. "Appelsiinituristi" ja moni muu biisi ehti soida useampaan otteeseen soittimessa.

Timo halusi ottaa ensimmäisen ajovuoron ja matkaan päästyä ei siitä hevin luopunutkaan ennenkuin vasta perillä. Tosin loppuvaiheessa hämärän jo vallitessa ei ehkä kuskin keskittyminen ja näkökyky ollut tieliikenneasetusten mukaisesti turvallisella tasolla, ja pelkääjän paikka oli nimensä veroinen, mutta niin vain perille lopulta päästiin.

Auto parkkeerattiin metsäautotien päähän sorakuopan alueelle ja koska kello oli jo yli puolenyön, niin teltta vaan pystyyn auton viereen ja koisimaan.
Timo poseeraa
Aamulla teltasta kömpiessä ja sorakuoppaa katsellessa ei oikein tuttu Lappi fiilis nostanut päätään vaan teltta pakattiin hieman ankeissa mielialoissa ja pienen aamupalan ja rinkkojen virittelyn jälkeen matka alkoi.

Vanha sanontahan on, että sieltä kannattaa kaivaa missä kultaa on ja toisaalta ne paikat mistä jo on kaivettu eivät välttämättä enää anna antia. Joten kaivupaikka oli erinäisten uskomusten ja geologisten ja jääkausimullistusteorioiden perusteella valittu juuri tietyn puron varteen. Olihan lisäksi Kuusamon alueella kalliokultaesiintymiä ja kultakaivoskin perusteilla, joten jonkinlaisia toiveita kullan merkeistä oli odotettavissa. Siis kompassisuunnalla kohti rikkauksia.

Reitin varrella opin taas uuden läksyn käytännön lappiretkeilystä. Palsasuota ei kannata lähteä rinkka selässä ja muutoinkaan ylittämään jos on mahdollista kiertää se edes jotakuinkin siedettävän pitkää reittiä pitkin. Mutta kun piti vielä lyödä vetoa kumpi on ennemmin toisella puolella! Timo kiersi viisaana miehenä kilometrin verran kuivin jaloin ja meikäläinen porskutti 200 metriä suota pitkin. Parhaimmillaan vain pää vähän keikkui korkeimpien palsojen tasalla ja vaivaiskoivukko takertui joka metrillä vaatteisiin ja varusteisiin. Samaan aikaan oltiin perillä, mutta toinen oli tauon tarpeessa ja toinen ei.

 
Karhunkierroksen maisemia ja tee-se-itse-kullankaivajan dromedaarivarusteet
Niinhän siinä sitten kävi, että huolimatta parvekekukkalaatikosta modifioidusta rännistä ja vedenjohtoputkistoista ei rännitysten tuloksena ollut muuta kuin soran pesua. Joitain pieniä granaatin sirpaleita ja 'rautahiekkaa' eli niitä painavia mineraaleja puiseen rihlastoon jäi, joten periaatteessa ränni toimi. Mutta se ei juuri jaksanut lohduttaa. Parina päivänä jaksettiin kaivuhommaa jatkaa muutamasta kohtaa, mutta koska tulosta ei tullut päätettiin jatkaa vaelluksen merkeissä kohti Karhunkierrosta, kuten alkuperäinen suunnnitelmakin oli.
Joen rannat olivat yleensä kallioisia ja jyrkkiä, joten alas rantaan ei juuri monessa paikkaa ollut asiaa sillä pätkällä jonka kuljimme
Takkuavan lapioimisen, rännityksen ja vaskoolauksen jälkeen joen rantojen upeat maisemat kohottivat tunnelman tutulle Lappi-tasolle. Montaa muuta kulkijoita ei tuolla luoteissuunnan reitillä tavattu, joten maisemista sai nauttia melko rauhassa.

Paluumatkalla autolla poikettiin vielä eteläisessä osassa Karhunkierrosta ja käytiin yhden yön reissulla läheisellä vanhalla Myllyllä(?). Yläkerta oli varustettu varsinaiseen yöpymiseen, mutta täynnä yöpyjiä, joten Timon kanssa päätettiin vallata alakerran epävirallinen puolilaho huone. Koski pauhasi lattian alla, mutta uni maittoi.

Kaiken kaikkiaan reissu oli vähän rosoinen ja rikkonainen vaikka sisälsikin mukavia kohokohtia aina silloin tällöin. Yhdistelmä kaivuhommista, pitkähköistä siirtymätaipaleista ja kahdesta pätkästä Karhunkierrosta oli kuitenkin liikaa kuuden päivän reissulle. No tästä oppi suunnittelemaan reissunsa eri tavalla jatkossa ja ainahan ulkoilmaelämä sentään konttorirottaa piristää.

Paluumatka etelään sujuikin sitten tulomatkasta viisastuneina kuskien vaihdoilla paremmin. ©

 
Jossain vaiheessa reissua kaupunkilaisuus yleensä alkaa rapista ja tilalle astuu todellinen minä. Ugh!


Tauko maistuu  ja pöytä on katettu


Mylly jossa yövyttiin yksi yö alakerran huoneessa. Kosken pauhu oli mahtava.