Ropin alueella 2005
Harjuksen pyyntiä
Kolmas reissu pohjoiseen samana kesänä ei enää innostanut auton rattiin. Päätin palata vaellustaipaleeni alkujuurien matkustusmuotoon ja kolistella kiskoja pitkin Kolariin ja sieltä bussilla Käsivarteen. Yöjunassa on mukava matkustaa ja bussimatkakin sujui nautinnollisesti ihan vain maisemia ihaillen. Viimeiset ostokset Muoniosta; apteekista urheiluteippiä hiertymien varalle ja ruokakaupasta voimariinipaketti.
Reittisuunnitelmia oli kaksi. Joko kalastella Könkämäenoa etelään ja yöpyä Ruotsin puolen rauhallisemmilla alueilla verrattuna Suomen puolella jokea seurailevaan tien varteen. Tai sitten lähteä Saarikosken kohdilta Nammakan suuntaan ja sieltä Kaskasjoen kautta Torisenon latvoille. Päätöksen olin jättänyt paikan päälle fiiliksen ja olosuhteiden mukaan ratkaistavaksi.
Iltapäivällä kävin kokeilemassa Karjalankoskia huonolla menestyksellä ja jotenkin Könkämäenon massiivinen koko ja tien läheisyys alkoi ahdistaa ja päätin valita reissun kohti Torisenoa. Siispä talsimaan Raittijärvelle kulkevaa polkua pitkin. Neljän kilometrin jälkeen kaarsin pohjoiseen ajatuksena oikaista Kivijärveen laskevan Nammakkajoen kohdilta kohti Suppijärveä. Paha virhe iltapäivän viimeisinä tunteina. Taistelu suomaastossa ja poroaidan limboaminen vesihetteikössä ei mieltä ylentänyt ja kun Nammakkajoki sillä kohtaa oli ensinnäkin helvetillisen puskainen ja toiseksi erittäin syvä, jouduin limboilemaan takaisin polun varteen väsytettyäni itseni pahasti - kaiken kukkuraksi alkoi sataa aurinkoisen päivän päätteeksi.
Siispä vielä polkua pitkin toiset neljä kilometriä ja Suovasvaaran eteläpuolelta sitten uusi yritys joen yli. Tällä kertaa mönkijän jälkiä seuraten löytyi kohta josta pääsi kahluuhousuilla nätisti yli. Kenkäratkaisu oli tällä reissulla muutoinkin kokeellinen sillä ainoina kenkinä mukana oli kahluukengät eli vaelluskengän tapaiset, mutta reiälliset siten että vesi pääsee kahluuhommissa nätisti kengästä pois ja tietysti toisin päin kenkään. Sukkia suojaamaan olin ostanut neopreenisukat joiden idea oli pitää vesi poissa ja sukat kuivana. Pahaksi onneksi vaan nuo neopreenisukat eivät pitäneet vettä ja tiiviiksi en niitä reissuolosuhteissa liimausyrityksistä huolimatta saanut eli käytännössä koko viikko meni enemmän ja vähemmän märillä sukilla. Mitä tästä taas opimme, älä usko myyjää vaan kokeile ennen reissua.
Ilta oli jo pitkällä kun saavuin Suppijärven rannalle. Kodalle riittävän kokoisen ja tasaisen paikan etsimiseen meni väsyneenä pitkään ja yö oli jo varsin pimeä kun kota vihdoin oli pystyssä. Pientä evästä naamaan ja nukkumaan sateen ropistessa hiljalleen kattoon.
Aamulla aurinko paisteli mukavasti ja leirin purun jälkeen kalastelin Suppijärven rantoja pitkin kohti pohjoista Suppijoen laskupaikkaan. Huolimatta muutamista mukavan oloisista paikoista ei kala perhoon tarttunut ennenkuin Syvän suppijärven ja 505,7 kaventumassa joka vastasi pientä jokipätkää. Saaliina neljä harjusta, joista suurin painoi 750 grammaa. Pussiin suolautumaan ja evääksi tuleville päville. Järven rannat olivat aika puuduttavaa kalastuskohdetta, joten päädyin talsimaan kohti Suppijoen varteen ja etsimään uutta leiripaikkaa. Sopiva löytyikin joen varresta, mutta vaati melkoista pensaikon raivaamista sillä ihan tyhjiä kohtia ei valmiiksi löytynyt. Vanhoja nuotiopaikkoja oli runsaastikin mutta tuoreet jäljet puuttuivat.
Kaiken kukkuraksi aurinko oli herättänyt kiusallisen määrän mäkäräisiä jotka päättivät hyödyntää hikistä retkeilijää huvittelu- ja päivällispaikkana. Harmitti vietävästi kun en ollut varannut matkaan mäkärien karkoitusaineita - syksy oli kuitenkin jo niin pitkällä että en uskonut niitä enää olevan. No tästä taas oppii seuraavia reissuja silmällä pitäen.
Leiripaikan kohdalla oli mukava lompero jossa pienen putouksen jälkeen joesta muodostui pieni lampi. Tuikkeja näkyi pinnassa jonkin verran, mutta sopivaa perhoa ei löytynyt eikä lipppakaan kelvannut. Kalastelin jokea kumpaankin suuntaan, mutta saalista ei tullut. Lupaavia tuikkeja oli muutamalla lammella mutta liian kaukana rannasta ja joenvarret useimmilta kohdiltaan taas varsin pensaikkoisia ja kalastus hidasta.
Seuraava päivä oli varattu isommalle siirtymälle määränpäänä Kaskasjoen kämppä. Kalastusvavat jätin kuitenkin pakkaamatta ja käteen tarkoituksen aina silloin tällöin kokeilla etenkin alkumatkalla olevia pienempiä lampia ja lupaavia joen kohtia. Muuten hyvä idea, mutta matka ei vaan millään edennyt kun alvariinsa oli olevinaan niin hyvä paikka että ohi ei voinut kokeilematta kävellä. Rinkka alas ja kaloja narraamaan. Ei ainuttakaan tärppiä vaikka lupaavan oloisia paikkoja oli pilvin pimein.
Aamuinen aurinko peittyi harsojen peittoon ja sade pakotti välillä laittamaan sadevarusteet päälle ja kohta taas niitä piti riisua pois kun sade laantui ja kulku kävi kuumaksi. Reitti kulki kohti Nammakkaa ja pitkillä soisilla pensaikko-metsäpätkillä vapojen kanssa taiteilu jokaisen risun ja oksan ja rungon väistämiseksi kävi työlääksi. Sen verran vaan oli väsynyt että ei viitsinyt ruveta pakkaamaan niitä kuljetussuppiloonkaan. Nammakkaa lähestyttäessä sade yltyi ja teki kivet liukkaaksi. Onneksi kahluukengät olivat huopapohjallisineen erittäin pitävät kivikossa. Sen sijaan sammal- tai jäkäläpeitteisillä kallioilla niiden kanssa sai olla todella tarkkana sillä niissä ei käytännössä ollut mitään kuviota mikä pureutuisi epätasaisuuksiin tai kasvipeitteen läpi.
Nammakan kohdalla oli pakko pitää tauko ja harkitsin jo leirin pystyttämistä sillä tuuli ja vesisade yhdistettynä väsymykseen ei ollut olotilana kaikista mukavin. Pieni päivällishetki kuitenkin piristi sen verran että päätin jatkaa tarpomista kohti Kaskasjokea. Kulkuyritykset Nammakkajärvien kaakkoispuolella olivat tuskaisia suoalueiden tehdessä reitinvalinnasta vaikeaa. Päätin kerätä reilusti korkeutta ja kulkea mieluummin rinteillä - olisi edes maisemat lohduttamassa muutoin väsynyttä mielialaa. Vaikka päivä olikin harmaa sateen laskeutuessa tasaisena vaippana laakson yli olivat nuo maisemat virkistävää katseltavaa. Ei mitään helppokulkuista tuo rinnekkään ollut vaan pengerrykset ja lohkareikot tekivät matkanteosta kiemurtelevaa. Hullulta tuntui kantaa edelleen vapoja kädessä ja niitä joutui varomaan liukastellessa kiveltä toiselle.
Oikaisin Biekkusoaivin eteläpuolelta kohti Kaskasjokea ja taukojen väli lyheni lyhenemistään illan pikkuhiljaa saapuessa ja voimien väsyessä. Sadevarusteet onneksi pitivät sentään tuulta joka oli yltynyt päivän mittaan voimakkaaksi. Kaskasjoen laaksoon saapuessa otin suunnan kohti autiotupaa ja kompassiin tiukasti luottaen ja melkoisen hankalaa maastoa edeten sain tuvan katon lopulta näkyviin. Tupa olikin sijoitettu hauskasti pitkähkön lammen ja jokiuoman väliselle törmälle. Kaivattu näky pitkän päivämatkan ja rankan kelin päätteksi.
Ikkunasta kajasti valoa ja märkien kamppeiden riisumisoperaation jälkeen pääsin majoittumaan lämpimiin sisätiloihin. Ah mikä nautinto ja kämpässä yöpyvän pariskunnan tarjoama kuuma toti teki totisesti terää. Illalliseksi paistoin rinkassa puolitoista päivää matkanneen harjuksen ja unta ei tarvinnutkaan sen jälkeen enää kauaa odotella.
Seuraavana päivän aurinko taas paisteli taivaalta kauniisti ja oli aika tutustua Kaskasjoen kalastukselliseen antiin. Ensin puoli päivää ylävirran suuntaan ja sitten päivällistauko kämpällä ja ilta taas alavirtaan. Päivällistauon lopulla kämpälle saapui kolme kalamiestä miltei samaan hengenvetoon kuin edellisen yön pariskunta käveli toiseen suuntaan.
Koko päivän saaliina kokonaista yksi taimenen sintti, lieneekö ollut peräti 20 cm pitkä. Hienoja paikkoja ja tuikkeja näkyi silloin tällöin mutta kiinni ei vaan perhoon eikä virveliin käyneeet. Mutta eipä ollut tuuria niillä kolmella muullakaan jotka illan olivat kalastelleet lähempänä kämppää. Joten ehkä kala vaan ei ollut erityisesti syönnillään.
Iltayö meni kaverusten kanssa ja seuraavana aamuna pakkasin taas rinkan kokoon ja lähdin kohti Vuontisjärveä. Torisenon haaveet saivat jäädä siltä reissulta sillä matkaa oli jo muutoinkin tullut tehtyä liiaksi ja kalastus väsyneenä ei ole niin herkkua. Toisaalta jos kala olisi ollut hyvin otillaan niin silloin väsymys ei olisi niin tuntunut.
Tällä kertaa olin viisastunut edellisestä taipaleesta niin paljon että pakkasin vavat suosiolla kuljetusputkeen ja tiheissä metsiköissä kulkiessani suorastaan nautin ajatuksella miten hidasta kulku olisi ollut vapojen kanssa sompaillessa ja puikkelehtiessa. No nautintonsa kullakin. Reitti kulki kaakkoon Ropin tunturialueen rinteitä seuraillen. Deja vu -elämyksen koin Pitsijokea ylittäessäni. Täällä oltiin yövytty kolme yötä lumiluolassa vuonna 1996 Sadun ja Timon kanssa talvivaelluksen merkeissä. Oli paikat kyllä tyystin erinäköiset näin kesäaikaan. Muutoinkin tämän päivän aikana tuli korkeilla rinteillä kuljeskellessa ja kauniissa säässä maisemia katsellessa mieleen se mikä vaelluksessa viehättää. Ajatuksella on tilaa liidellä ja tietynlainen oman pienuuden havaitseminen rauhoittaa. Lämpimät muistot monilta vaelluksilta palautuivat mieleen. Viime vuoden kun on mennyt enempi joen varren puskissa taistellessa vavan kanssa kalakuumeen kourissa. Kummatkin tietysti omanlaista Lapin viehätyksen kokemista.
Aatsajoen varresta löytyi sopiva ja tuulelta suojainen leiripaikka pienen metsikön keskeltä. Kaunis lampero aukeni suoraan vieressä ja tuikit kutsuivat kokeilemaan perhostelua. Vaihdoin kokeeksi vaaleaan pintaperhoon sillä alueella lenteli syksystä huolimatta vielä hieman tunturimittareita. Ja siitäpä alkoikin varsinainen syönti. Perho maistui ja harjukset kävivät ahnaasti kiinni. Koko oli siellä puolen kilon luokassa. Tuntui nautinnolliselta kahden tyhjän päivän jälkeen kokea sellainen syönti. Kalastelin Aatsajokea alavirtaan oikein nautiskellen kaikessa rauhassa hiipien rantoja pitkin ja uittaen pintaperhoa sopiviin kohtiin. Mosahdus, vastaisku ja väsyttely.
Saalista kertyi turhankin paljon sillä syönti oli niin ahnasta että millään ei vastaiskua meinannut saada tehtyä niin ettei kala olisi ehtinyt syödä liian syvälle. Illalla tein tulet leiripaikalle ja paistelin tikussa harjuksia.
Seuraava päivä meni pidemmän kalastusretken merkeissä alavirtaan Vuontisjokea jonkin matkaa alas ja paluureissulla Vuontisjärven kautta takaisin Aatsajoelle. Pintaperho toimi edelleen hyvin, mutta iltapäivästä syönti alkoi heiketä ja kokeilin erityyppisillä perhoilla. Streemeriin otti jokin isohko kiinni Vuontisjoella pienen putouksen laskukohdan ja siitä aukeavan lammen yhtymäkohdassa. Viiden minuutin väsyttelyn jälkeen se irtosi tulematta kertaakaan pintaan, joten epäselväksi jäi mitä lajia kyseinen otus mahtoi olla. Kirosin perhonsidontasarjan mukana tulleen tylsähkön oloisen streamer-koukun alimpaan hornantuuttiin ja sain samalla arvokkaan opetuksen käyttää sidontaan jatkossa vain laadukkaita koukkuja. Reissun ylivoimaisesti suurin se olisi ylöstullessaan varmasti ollut.
Paistettavaa oli kuitenkin senkin iltaiselle nuotiolle saaliina. Reissu lähestyi muutoinkin loppuaan joten herkuttelun merkeissä paistelin vielä kodassa trangialla lättyjä.
Seuraavana päivänä vielä aamun muutamat heitot kotilamperolla ja pakkaamisen jälkeen suunnaksi Aatsan tupa Marsoaivin eteläpuolella. Keli oli helppo ja matka taittui melko vaivattomasti välillä maisemia ihaillen. Välillä pysähdyin muutamalle ylänkölammelle yrittämään josko rautua olisi löytynyt, mutta vesiperä oli tällä kertaa lopputuloksena. Illemmalla saavuin sitten Aatsan tuvalle. Viereinen lampi kuhisi tuikkeja ja auringon laskun viime hetkinä tarjoilin perhoja. Muutaman kerran pintaperho saikin kyytiä, mutta ilmeisesti kyseessä oli enimmäkseen pieniä kaloja tekemässä kiusaa, sillä kiinni eivät koukkuun jääneet.
Muita yöpyjiä ei Aatsalla ollut joten sain levittäytyä kaikessa rauhassa tupaan. Aamulla viimeiset puurohiutaleet trangiaan ja napa täynnä kohti Ropinsalmea. Toinen vaihtoehto olisi ollut etsiytyä Pätikkään vievälle polulle. Ropinsalmelle kuitenkin veti muistikuva vuoden 1996 vaelluksen kerrassaan mainioista munkeista Ropin majalla. Leppoisasta loppumatkasta ei kuitenkaan ollut tietoakaan sillä maasto oli varsin keljua ja vesisade teki omat tepposensa kulkemiselle. Isoa louhikkoa, suota, tiheää pusikkoa ja niin edelleen. Meno oli hidasta ja muistikuvat samalla alueella 1996 koetuista, tosin upottavassa hangessa suoritetuista hengen ja ruumiin koetuksista kävivät yllättävän tuoreena mielessä. Ihan loppupätkä sitten oli taas helppoa käveltävää ja tien sukeltaminen näkyviin tuntui kumman mukavalta. Ropin majalla ehdin ennen bussin saapumista vielä mainiosti testaamaan munkkien makua ja erinomaisen hyviähän ne edelleenkin olivat - suosittelen lämpimästi!
©
Yön hämärää.
Harjus 750 grammaa.
Leiripaikan rantaa Suppijoella, otollisen oloinen, mutta kala ei sattunut syönnilleen.
Myrskyn uhkaa.
Mäkäräisiä oli ulkosalla vaivaksi asti. Kodan sisälle eksyneet taasen jostain syystä jättivät rauhaan ja pistivät parkkiin kankaan sisäpuolelle.
Ottipaikan oloinen, vaan heikko oli tässäkin syönti.
Maisema Njamatoaivin rinteeltä pienessä tihkusateessa.
Kaskasjoen kämppä oli varsin hyvässä kunnossa. Jostain syystä nykyään vaan useista kämpistä makuupaikkoja on vähennetty esim. poistamalla ylälavitsan keskiosa? Idea ei paljon lämmitä jos sattuu samaan aikaan paljon yöpyjiä tupaan säätä suojaan.
Kaskasjokea ja auringon paistetta.
Hiekkaharju Aatsajoen liepeiltä.
Ropin tunturialueen koillisrinteitä.
Golfpallo erämaassa.
Punainen on syksyn muotiväri.
Sarvistaan puuhun juuttunut? ;)
Porot päästivät hyvinkin lähelle jos tuuli oli sen suuntainen että ihmisen haju ei niiden suuntaan kulkeutunut.
Saalista nuotiolla paistoa odottelemassa.
Tunturimittarit olivat tehneet metsiköistä huonokuntoisia.
Ilmeisesti tunturimittareiden vioittama koivu oli yltynyt lehtien ylituottoon. Tästä saisi saunavastan ilman sitomista.
Nuotiotunnelmaa leirissä.
Teflonpintaisella paistinpannulla räiskäleiden kauneusprosentti on kiitettävä.
Reilu ehkä hinnaltaan, mutta retkeilykäyttöön ei hyvä leipä sillä hajoaa murusiksi. Levitä tuollaisen päälle nyt sitten Koskenlaskijaa...
Aatsajoen liepeet olivat täynnä vanhoja joen lasku-uomia, louhikkoja ja hiekkadeltoja.
Maisemia hiiriperspektiivistä.
Väriloistoa syksyn malliin.
Patikoijan välipalapiriste.
Marsin pintaa?
Aatsan autiotupa odotteli ilta-auringossa.
Ropin majalla bussia odotellessa maistuivat maankuulut munkit.